Syystunnelmointia

Olen aina vannonut kesän nimeen, sillä rakastan lämpöä ja valoa, kun taas vastaavasti inhoan kylmyyttä ja pimeyttä. Kuitenkin aina näin kesän loputtua alan jollain tavalla jopa odottaa syksyä. Myönnän olevani hieman myös syysihminen. Kesällä on jotenkin aina oltava muka menossa joka paikkaan ja ainakin hellepäivinä kotona makoilu tuottaa minulle omantunnontuskia. Syksyssä rakastankin juuri sitä, kun illat hämärtyvät pikku hiljaa ja voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä sohvan nurkkaan peiton alle kynttilöiden luodessa kotoisaa, lämpöistä tunnelmaa. Silloi ei tarvitse olla kiire mihinkään.

Vaikka olen luonteeltani jollain tapaa menevää sorttia eli tykkään käydä ulkona, kun saa tälläytyä ja pitää hauskaa kavereiden kanssa, niin toinen puoli minusta on kuitenkin aina ollut ja on edelleenkin kotihiiri. Kotona saa rauhassa näyttää räjähtäneeltä kamalissa, rikkinäisissä lökäreissä. ;) Olen aina viihtynyt erinomaisesti omassa seurassani. En siis ahdistu, jos istun viikonloppuiltana yksin kotona, vaan päinvastoin tarvitsen välillä omaa aikaa ja rauhaa. Koti onkin näin ollen minulle todella tärkeä paikka. Kodin pitää olla sellainen jossa voin rentoutua ja tuntea oloni kotoisaksi.

Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että vielä ei tarvitse täysin verhoutua toppatakkien, pipojen ja paksujen kaulahuivien alle. Ulkona olemisesta ja luonnon kauneudesta voi vielä nauttia täysin rinnoin. Iltaisinkin valoa riittää vielä ihan tarpeeksi esimerkiksi lenkkeilylle. En ole siis ollenkaan pahoillani kesän (mikä kesä??) loppumisesta, vaan odotan jo innolla rauhallisia viikonloppuja ja koti-iltoja hyvän ruuan ja leffojen parissa (okei, pitäisi sitä graduakin tehdä jossain välissä, mutta ei pilata tätä nyt sillä). :)

Ihanaa syksyä kaikille!

Road trip

Saatiin tänään ex tempore -idea road tripistä. Suuntaamme ensimmäisenä Joensuuhun, josta matka jatkuu paikkaan X. Emme ole vielä päättäneet matkan muita päämääriä, ainoastaan tiedämme, että Joensuusta aloitetaan, jossa kummitätini lupasi meidät ystävällisesti majoittaa. :) 

Odotan reissua aivan täpinöissäni, sillä olen aina haaveillut tämän tyylisestä reissusta, jolla ei sinällään ole tarkkoja päämääriä. Mennään lähinnä sen mukaan miltä tuntuu ja katsotaan mihin päädytään. Tarkoituksena on käydä paikoissa, joissa ei olla ennen käyty. Joensuu toki on minulle entuudestaan tuttu, mutta en ole siellä käynyt moneen vuoteen. Kesää ja lomaa on kuitenkin vielä jäljellä, joten mikäs sen parempaa kuin tukea kotimaan matkailua. Omalla autolla matkustaminen on lisäksi helppoa, sillä ei tarvitse kytätä aikatauluja eikä tarvitse raahata tavaroitaan juna-, bussi- tai lentoasemilla. Ja se on yleensä minulle matkustamisen puuduttavin vaihe. Matkustamisesta tekee raskasta nimenomaan se tavaroiden raahaaminen. Niin ja arvatenkin puhelin soi juuri sillä hetkellä, kun olet keskellä pahinta neljän ruuhkaa kaikki kädet varattuina ja puutuneina tavaroiden painosta hikikarpaloiden lisääntyessä otsalla yrittäen tulkita kartasta hotellin sijaintia. Nyt ei onneksi ole sitä ongelmaa. :D

kollaasien kuvat: wehearit.com

Uutta korua ja puhelinta

Nyt tulee sitten korua korun perään. Olympialaisten ohessa valmistui tällainen käsikoru. :)

Kuva on otettu uuden kännykkäni kameralla, sillä halusin hieman testata kuvien laatua ja olen ihan tyytyväinen. Ostin siis eilen kauan himoitsemani Samsung Galaxy S3:n (kuva alla). :) Arvatenkin leikin koko eilisen päivän uudella lelullani. Olen enemmän kuin tyytyväinen ostokseeni. Vanha Samsungini alkoi olla jo siinä pisteessä, että hermot menivät melkein joka kerta sen kanssa. Jos ei pelästy tämän suurta kokoa (minkä vuoksi harkitsin ostostani melko kauan), niin voin ehdottomasti suositella tätä. Näyttö toimii kuin unelma ja on todella tarkka. Suuren näytön ansiosta netin selailu ja esimerkiksi viestien kirjoittaminen on vaivatonta. Lisäksi puhelimessa on 8 megapikselin kamera, jolla saa mielestäni riittävän hyviä kuvia, jos sattuu "oikea" kamera unohtumaan kotiin. Valikkojen selailu on sujuvaa (mitä se ei ollut edellisessä puhelimessani). Puhelin on niin paljon täynnä erilaisia toimintoja, etten ole vielä ehtinyt niihin tutustua tarkemmin. Mutta kyllä, I'm in love! ;)

Uusia koruja piiitkästä aikaa

Kuten aiemmin lupailin, tulossa on korupostaus. Tilasin uusia materiaaleja viime viikolla ja niistä innostuneena väkersin samantien neljä uutta käsikorua. Värit ovat kauniin yksinkertaisia ja hempeitä. Yritin hakea vähän uutta tyyliä koruihini, sillä huomasin, että kaikki edelliset käsikoruni ovat täysin samalla kaavalla tehtyjä. :D

Itse ihastuin erityisesti kahteen ylimpään koruun. Niistä tuli jotenkin vaan täydellisiä niin värimaailmaltaan kuin malliltaankin. Ja anteeksi pieni omakehu. ;) Uutena elementtinä olen ottanut koruihini pienet riipukset, kuten näette. Ne syntyvät yksinkertaisesti korupiikin ja erilaisten helmien avulla (lukuunottamatta kolmannessa korussa olevaa valmista riipusta). Olen vielä hieman aloittelija korupiikin käytössä, joten jälki ei ole kaikista siisteintä, mutta kukapa sitä huomaisi, kun koru on kädessäni! :D

Pestopasta

Mietiskelinpä tuossa viikonlopun ruokia ja mieleeni tuli yllättäen taas pasta. Kyseessä on pestopasta, joka myös on oma luomukseni. En tietenkään väitä, etteikö kukaan muu tässä maailmassa olisi vastaavanlaista keksinyt. Pestopastani koostuu muutamasta hyvin yksinkertaisesta, mutta loistavasta, ainesosasta. Valitettavasti tälläkään kertaa luvassa ei ole kuvaa, mutta lupaan seuraavaksi kuvata annoksen, kun teen tätä herkkua! Seuraavassa hyvin suurpiirteinen ohje tämän valmistamiseen. En laita tarkkoja määriä, sillä teen omat luomukseni usein mitään erityisemmin mittaamatta.

Pestopastaa varten tarvitset: pastaa (kannattaa kokeilla myös tuorepastaa "tavallisen" sijasta), yksi ruukku tuoretta basilikaa, hyvää oliiviöljyä (en suosittele mitään halpisöljyjä, ne ovat kamalia ja pilaavat peston), valkosipulia, parmesan-juustoa, kirsikkatomaatteja ja fetaa. Pasta keitetään tietysti ohjeen mukaan. Sillä aikaa ehtii valmistamaan peston. Ensin nypitään basilikasta kaikki mitä irti saadaan, minkä jälkeen basilikan lehdet, oliiviöljy, valkosipuli ja parmesan soseutetaan yhdeksi mössöksi. Suosittelen laittamaan alussa hillitysti öljyä, valkosipulia ja juustoa, ja lisäämään niitä tarvittaessa maistelun jälkeen. Jos ei luota omiin pestonvalmistuskykyihinsä, voi etsiä esim. netistä valmiin ohjeen vihreän peston valmistukseen. Mutta valmiiseen ei saa sortua, se ei ole ollenkaan yhtä hyvää kuin itse tehty! Seuraavaksi puolitetaan kirsikkatomaatit. Lopuksi pesto, tomaatit ja feta sekoitetaan valutetun pastan joukkoon. Suosittelen pitämään kattilaa vielä hetken lämpimällä levyllä, sillä kylmät ainekset hieman jäähdyttävät pastaa. Jos haluaa lisäsäväystä pastaansa, voi tomaatit paistaa kevyesti pannulla. Ja näin on jälleen syntynyt helppo ja herkullinen pasta-annos! :)

Mistä tietää, että on loman tarpeessa?

Ainakin siitä, että saa raivokohtauksen avatessaan kurkkupurkkia. Jep, se olin minä juuri äsken. Myönnettäköön, että lievällä väsymyksellä ja nälällä saattoi myös olla osuutta asiaan, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että olen totisesti loman tarpeessa. Taas.

Edellisestä lomastani on siis huimat viisi viikkoa aikaa. Sitä ennen paahdoin töissä lähes puoli vuotta putkeen ilman lomaa. Ja hyvin pärjäsin. Mistäköhän se johtuu, että silloin kun lomaa on tiedossa, tuntuu ettei jaksaisi enää yhtään aamua enempää ja kun taas lomaa ei ole tiedossa, asiaa ei niinkään suuremmin ajattele, vaan kiltisti raahautuu joka aamu töihin? Kai sitä henkisesti jättäytyy lomalle jo paria viikkoa ennen ja sitten tuntuu siltä kuin aika pysähtyisi.

Palatakseni vielä siihen kurkkupurkkiin... Minkä ihmeen takia ne kannet pitää vääntää niin tuhottoman tiukasti kiinni, että lopulta väsynyt ja nälkäinen ihminen päätyy puukottamaan purkin kantta? Jep, sekin olin minä. Ensiksi koitin tietysti suurilla voimillani vääntää kantta auki, mutta mitään ei tapahtunut, paitsi verenpaineeni nousi varmasti pilviin. Sen jälkeen valutin tulikuumaa vettä purkin päälle, mutta edelleenkään mitään ei tapahtunut. Toistin tämän kaksi kolme kertaa. Kansi oli ja pysyi kiinni. Lopulta päädyin äärimmäisen julmaan väkivallantekoon ja puukotin purkista ilmat pihalle. Se muuten toimi! :D

Maanantait kuuluisi kieltää lailla

Ihan oikeasti. Voiko joku rehellisesti sanoa rakastavansa maanantaiaamuja? Maanantai ottaa päähän aina, mutta erityisesti tänään sen surkeus ikään kuin läsähti vasten kasvoja ja lujaa. Ensinnäkin, heräsin yöllä kahdelta (nukkumisaikaa jäljellä neljä tuntia) ukkosen jyrinään ja salamointiin. Sain lähestulkoon jonkin sortin halvauksen ensimmäisestä jyrinästä. Siellä sitten vapisin vähän aikaa peiton alla yrittäen tajuta mitä tapahtuu. Kun vihdoin tajusin, että kyseessä on ukonilma eikä kolmas maailmansota, laskeskelin mielessä välähdyksien ja jyrinän välistä aikaa. Empiirisen tutkimukseni tuloksena voin melko luotettavasti todeta, että ukkonen oli noin 3-5 kilometrin etäisyydellä asunnostamme. Taisin kieriskellä tunnin verran salamoiden välkkyessä verkkokalvoillani. Rentouttavaa eikö totta?

Ai niin, melkeinpä unohdin parhaimmat palat tuosta yöstä. Todellista kerrostaloasumisen parasta antia. Silloin noin kello kaksi untani häiritsi ei vain ukkonen vaan lisäksi joku naapurin setä, joka oli katsonut asiakseen  ukkoseen herättyään nousta ylös ja mennä ulos päivittelemään toiselle oletettavalle naapurin sedälle kuinka hän oli ensin luullut välkkyvien salamoiden olevan poliisiauto. Lisäksi taivasteltiin jonkin mitättömän jalkapallojoukkueen voittoa toisesta vielä mitättömämmästä joukkueesta. Tämän jälkeen naapurin setä palasi takaisin sisälle. Mysteeriksi jäi, kuka tämä toinen yöllinen jutustelija oli ja jäikö hän vielä nauttimaan kauniista kesäilmasta kaverin lähdettyä. Kaikki tämä tapahtui siis kerrostalomme etupihalla (makuuhuoneemme ikkunan alla, joka sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa), yöllä kello kahden aikoihin, ukonilmassa ja kaatosateessa. Ja ei, tämä ei ollut unta.

Kun vihdoin olin saanut unen päästä uudelleen kiinni, niin eikös vaan herätyskello ilmoittanut läsnäolostaan ihanalla piipityksellään. Huoh. Ylös oli noustava, vaikka silmäluomet painoivat ainakin tonnin. Per kappale. Toimitin aamurutiinini silmät puoliummessa. Heräsin vasta siinä vaiheessa, kun olin ahtaamassa suuhuni homeista ruisleipää. Onneksi huomasin asian ennen kuin se oli ehtinyt vatsaani saakka. Leipä roskikseen ja kuivaa pullaa naamaan sen sijasta. Aamupalatarvikkeemme olivat arvatenkin hieman köyhähköt.

Olin sentään tajunnut eilisiltana ottaa pakastimesta lasagnea sulamaan, joka oli tarkoitus olla evääni tänään. Homeinen leipä kummitteli edelleen mielessäni ja aloin miettimään lasagnen syötävyyttä. Se oli ollut pakastimessa, joo, mutta en tiedä kuinka kauan. Hylkäsin sen jääkaappiimme ja otin evääksi kiivin. Yhden kiivin, joka sekin todennäköisesti on sisältä mädäntynyt.

Joko tästä löytyisi tarpeeksi perustetta maanantain lailliselle kieltämiselle?

Maailman paras kanapasta

Kesä, aurinko, hyvä ruoka, terassi, jäätelö. Nämä asiat ovat saaneet tänään hymyn huulilleni, joten halusin jakaa iloni myös teidän kanssanne. Nautin juuri parvekkeellamme omasta mielestäni lähestulkoon ravintolatasoisen aterian. Ei siis tarvitse välttämättä lähteä ravintolan terassille, jos halajaa herkullista ruokaa ja aurinkoa. Haluankin jakaa tämänpäiväisen ruokani reseptin myös teille, sillä täytyy myöntää, että tein ehkä elämäni parasta kanapastaa. Resepti on täysin omasta päästäni tullut eli en ole kopioinut sitä mistään muualta. Kaikki pastan ystävät nyt kuulolle! (Kuvaa annoksesta ei valitettavasti ole, sillä tajusin sen vasta liian myöhään. Ruoka siirtyi aika nopeasti lautaselta vatsaani!)

Kanapasta kahdelle hengelle

n. 4 dl tummaa pastaa (myös valkoinen käy)

250 g marinoimattomia broilerin fileesuikaleita

1 punainen paprika

2-3 rkl Sweet Chili -kastiketta 

mausteita (aromisuolaa, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, Santa Marian Chili Explosion -mausteseosta)

2 dl Creme Bonjour juustonmakuista ruokakermaa

150 g Arla Apetina Snack Paprika -fetaa

Pastat keitetään ohjeen mukaan. Kanat paistetaan kevyesti öljyssä. Joukkoon heitetään hienonnettu paprika sekä mausteet. Tarkistetaan maku ja lisätään mausteita, jos tarvitsee. Lopuksi lisätään kerma ja annetaan hautua hetki. Tarkistetaan vielä maku. Hautumisen lopussa lisätään feta. Fetan mukana tulevaa öljyä ei kannata laittaa kastikkeeseen, voi tulla hieman tuhtia! Sekoitetaan kastike keitetyn pastan joukkoon ja nautitaan. Bon Appétit!

Jos vatsaan vielä mahtuu, niin jälkiruuaksi voi nauttia vaikka Ben & Jerry'sin herkullista jäätelöä. Sitä saa nykyään myös pienissä purkeissa. Toki edelleen kyseises jätskit ovat hieman ylihinnoiteltuja, mutta kukapa voisi vastustaa tätä herkkua, nam!

Siinäpä sunnuntaipäivän ohjelmaani. Kovin syömispainoitteista. Hah! :D Kävin minä sentään keskustassakin pyörähtämässä, mutta melko hiljaista oli. Kaikki makaavat varmaan jossain rannalla, kun minä nyhjään täällä koneella... Olinpahan ainakin eilen rannalla ja uimassa! Mutta nyt taidan mennä nauttimaan ateriani loppuun, nimittäin Ben & Jerry'sin Cookie Dough jäätelöä... Ja missäpä muualla sen tekisin, kuin ulkona auringonpaisteessa! 

kuvat: wehearit.com

Heipparallaa

Viimeisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa. En tiedä mihin tämä heinäkuu on oikein mennyt. Ensi viikolla on jo elokuu! Kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan ja juurihan minä vasta hehkutin kesän alkamisesta. On elokuussa jotain hyvääkin, sillä minulla alkaa loma! Enää vaivaiset viisi työpäivää ja sen jälkeen loamilen peräti kaksi viikkoa. Toivottavasti ilmat jatkuisivat lämpiminä koko elokuun, sillä kulunut kesä ei ole ainakaan lämpöennätyksillään häikäissyt...

Koruja en ole tehnyt viimeisimmän korupostauksen jälkeen. Katselin kuitenkin yhtenä päivänä tarvikelaatikkoani ja taisin saada inspiksen. Nyt pitäisi vielä tarttua toimeen. Lisäksi katselin jo netistä uutta tilausta varten kaikkia ihania helmiä, joten voipi olla, että erityisesti lomani aikana blogini herää uudelleen eloon ainakin korujen osalta. 

Miten olen kuluttanut heinäkuuni? Enpä oikein mitenkään erityisesti. Jazzit tuli jazzailtua ja eilen pääsin vihdoin ja viimein Yyteriin. Päivä oli aivan täydellinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli sopivasti ja vesi oli sopivaa. Taisin vahingossa jopa ruskettua! :) Lisäksi olen ahminut hömppäkirjoja. Aloitin viimeisimmän kirjani eilen ja lopetin tänään. Edellisessä taisi mennä noin viikko. Ja sitä edellisessä pari päivää. Olen ainakin tehnyt loistavia kirjavalintoja. Hömppäkirjoista pitävien kannaattaakin tsekata Nicholas Sparksin kirjat, sillä minä olen koukussa. Juuri sopivan hömppää irrottamaan ajatukset tulevan syksyn haasteista (lue: gradusta). Gradusta saatte varmasti lukea monet monet kerrat täältä, joten jätetään se aihe vielä hetkeksi sivuun. Sitä paitsi saan siitä ylimääräisiä sydämentykytyksiä...

kuvat: wehearit.com

Viimeinen lomapäivä

Tänään vietän viimeistä virallista lomapäivää. Toki onhan minulla vielä vapaa viikonloppu edessä. :) Tilipäivän kunniaksi lähdin tietysti heti herättyäni shoppailemaan. Tein muutaman todella onnistuneen löydön. Ehkä paras ostokseni oli KappAhlista löytämäni tunika. En oikestaan ikinä löydä KappAhlista mitään, enkä oikeastaan koskaan edes käy siellä, mutta tänään se osoittautua oikeaksi aarreaitaksi. Lisäksi löysin vihdoin kauan kaipaamani caprimalliset juoksuhousut. Olen tähän asti paahtanut niillä perinteisillä pitkillä, mutta ne alkavat jo olla hieman liian lämpimät, vaikka lämpömittari ei tunnu paljon yli +15 asteen kohoavan... Shoppailupäivän kruunasi tietysti jättikokoinen jätskipallo, nam! 

Varoitus, luvassa kaupallinen tiedote! ;) Suosittelen siis kaikkia käymään GB Glacen jäätelökioskeilla, sillä sieltä saa samalla hinnalla (3 €) ISON pallon, kun muualta saa olemattoman pienen. Perustan tämän väitteeni sille, että olen aiemmin tänä kesänä ostanut kerran jätskipallon nimeltä mainitsemattomalta kioskilta ja se oli mitättömän pieni ja maksoi muistaakseni 3,20 €. Toki pallon koko voi olla kiinni tekijästäkin, mutta minä ainakin suosin tästä lähtien GB Glacea. Ni! :D

kuvat: wehearit.com

Se tunne, kun...

...huomaa olevansa nero. Se tapahtui minulle nimittäin eilen. Alla kertomus siitä, miten kaikki tapahtui.

Tietokoneeseeni tuli muistaakseni viime kesänä jokin aivan käsittämätön vika. (Toim. huom. Tämä postaus saattaa sisältää joillekin epäneroille tuntematonta tietokonekieltä.) Yrittäessäni kirjautua järjestelmänvalvojan tililleni  näyttöön tuli jotakin tämän tapaista: "Sisäänkirjautuminen epäonnistui. Profiilia ei voi ladata." Selevä. Ei mitään, sammutin tietty koneen ja yritin uudestaan vain saadakseni saman masentavan tekstin päin pläsiä. Muistaakseni tuli parit voimasanat sanottua. En ole siis eiliseen mennessä päässyt koskaan kirjautumaan tälle tililleni, vaan jouduin käyttämään toista tiliä, jolla ei ollut järjestelmänvalvojan oikeuksia, mikä tekikin kaikesta vielä hauskempaa. 

Koska käyttämälläni tilillä ei ollut järjestelmänvalvojan oikeuksia, en voinut päivittää tai ladata mitään koneelleni. Niille, jotka ovat jo tippuneet kärryiltä kerrottakoon, että kyseinen ongelma saattaa ajoittain aiheuttaa harmaita hiuksia. Pystyin tästä huolimatta käyttämään konettani suhteellisen normaalisti. Asia vaivasi silti koko ajan. Olin jo monta kertaa kiikuttamassa kyseistä rakkinetta huoltoon, mutta saamattomuudestani johtuen en sitä sinne koskaan vienyt. Ja kiitän siitä nyt itseäni. 

Surffailin eilen kaiken maailman keskustelupalstoilla etsimässä ratkaisua ongelmaani, joka alkoi toden totta ottamaan aivoon. Löysinkin yhden keinon ja ei kun kokeilemaan. Tuhansien klikkailujen jälkeen löydän itseni lopulta oikeasta paikasta. Koneeni korjaantuminen on vain yhden klikkauksen päässä...KLIK. Tapahtuuko mitään? Räjähtääkö kone? Vähän aikaa se raksuttaa, kunnes näytölle pamahtaa ilmoitus, että kaiken pitäisi olla nyt kunnossa. Kädet jännityksestä täristen käynnistän koneen uudelleen...klikkaan vioittunutta tiliäni...¤#"¤%%&!!!!...vain saadakseni saman tekstin kuin aina ennenkin; käyttäjäprofiilia ei voi ladata. HITTO.

Päätän yrittää järeämpiä keinoja, mutta pupu meneekin pöksyyn. Mitä jos teenkin jotain peruuttamatonta? Yritän vielä kerran klikkailla joka paikkaan. SITTEN, ihme tapahtuu! Saan poistettua viottuneen tilini, asia jota olen yrittänyt aiemmin muutamia kertoja. Klikkailen hetken ympäriinsä, käynnistän taas koneen uudelleen ja tärisen jälleen jännityksestä. Raksraksraks. Kone käynnistyy ja TADAA, pääsen kirjautumaan tililleni ongelmitta! Korjasin ihan itse tietokoneeni. Olen siis virallisesti tietokonenero. :D

kuvat: wehearit.com

Koruja

Innostuin eilen taas tekemään koruja oikein urakalla. Alla tuotokseni.

Lomalaisena

Tää on kyllä niin mun tuuria. Katselin Forecan kymmenen vuorokauden säätä ja se lupaa melkein joka päivälle tällä viikolla sadetta. Mur. Päätin kuitenkin olla lannistumatta. Loma on aina loma ja voinpahan hyvällä omallatunnolla viettää sen sohvalla maaten. ;) Ja mikä tärkeintä, aamuisin saa nukkua! Onko mitään parempaa, kuin vilkaista aamulla kelloa, todeta sen olevan seitsemän, kääntää kylkeä ja vaipua jälleen makoisaan uneen?

Se niistä lomatunnelmista. Sen verran pitäisi jaksaa itseään hilata tänään ulos, että kävisin hakemassa ärrältä H&M pakettini ja lenkillekin pitäisi mennä. Juhannus vähän turvotti. :D Laitetaan siis jalat ja kädet ristiin, ettei ala satamaan ainakaan ihan kauhiasti. 

Alla vielä hieman kesäisiä juhannuskuvia piristämään päivää. :)

Hiljaiseloa

Olen ollut lähiaikoina hieman laiska bloggaamaan, anteeksi siitä. Viikot vaan menevät niin hirveän nopeasti, ettei itsekään oikein pysy tahdissa. Viime postauksessa hehkutin, että enää viisi työpäivää jäljellä lomaan, mutta nytpä on NOLLA päivää lomaan, wuhuu! Lisäksi juhannus on jo aivan ovella, ihanaa. Tai no toisaalta, tämän päivän jälkeen alkavat päivät jälleen lyhentyä. Talvi kurkkii ilmiselvästi jo nurkan takana... Mutta ei puhuta nyt talvesta, vaan jostain ihan muusta. Saatte nyt tiivistettynä tämän ja viime viikonkin tapahtumat kuvina. :)

Ensin lupaamani korukuvat. Nämä menivät suoraan uuteen kotiin eli eivät jääneet itselleni.

Perjantaina nautittiin kesäisistä juomista omalla parvekkeella. Iltaa jatkettiin terassilla täällä.

Lauantaina jälleen mökkeiltiin Merikarvialla ja oltiin veneilemässä. Testattiin uutta sähköperämoottoria.

Tiistaina sain suuuuuureksi yllätyksekseni ruusuja. <3

Ja tittidii, tänään leivoin juhannusta varten mustikkapiirakkaa. Odotan jo kieli pitkällä, että se hieman jäähtyisi, jotta pääsisin maistelemaan sitä! :P

Oikein ihanaa juhannusta ja juhlitaan sitten rauhallisesti! ;)

TJ 5!!

Jaa mitä? Tänään on jäljellä viisi työpäivää lomaan! :) Virallisesti tasan viikko loman alkuun. Jee! Aika on mennyt taas ihan älyttömän nopeasti. Ensi viikolla on jo juhannus ja kesä on vasta ehtinyt alkamaan. En ole edes muistanut tätä blogiani päivittää maanantain J.Lo -hehkutuksen jälkeen... 

Tein eilen taas pitkästä aikaa koruja, kun sain uusimman tilaukseni postista kotiin. Eiliset tekeleet eivät jää kuitenkaan omiin nurkkiini pölyttymään, vaan saavat jo huomenna uuden kodin. :) Kuvia laitan myöhemmin, sillä istuskelen nyt parvekkeella enkä jaksa hakea kameraa (laiskuuden maksimointia?). :D Aurinko vaan meni heti pilveen, kun istuin aloilleni. Lämmin on silti. 

Tästä tulee nyt oikein sekametelisoppapostaus (kamala sana!), mutta höpötellään nyt kerralla kaikki asiat. Ostin vihdoin ja viimein uudet lenkkarit, sillä edelliset alkoivat kirjaimellisesti hajota. Lisäksi olen kipeyttänyt taas polveni juoksun tiimellyksessä. :( Viimeksi kipeänä oli vain vasen polvi, mutta nyt on molemmat. Ei ole vanhaksi tulemista. Uusissa lenkkareissani pitäisi olla jokin supermegacushiontärinänvaimennussysteemi, joten katotaan auttaisiko paremmat (?) kengät polvivaivoihini.

Naisten juoksukenkä Asics Gel-Blackhawk 5, valkoinen/lila

- juoksu- ja harjoitusjalkine aloittelevalle
kuntoilijalle
- GEL -vaimennus kannassa
- kevyt ja vaimentava puriste-EVA -välipohja
- Trusstic -tukisilta keventää jalkinetta
ja kontrolloi pitkittäistä kiertojäykkyyttä
- päällisessä turvallisuutta lisääviä 3M-
heijastavia materiaaleja
- ulkopohjan kannassa erittäin kestävää
AHAR -hiilikumia

Näillä toivottavasti liitelen kuin perhonen eteenpäin. ;)

J.LO!!

Varattiin tänään kaverin kanssa liput Jennifer Lopezin keikalle Helsinkiin 7.11.!! En ole koskaan ollut Helsingissä missään isolla keikalla, joten odotan tätä todella innoissani. :) J.Lo kuuluu yksiin ehdottomiin lemppariartisteihini ja uskon, että show on todella katsomisen arvoinen. Ihanaa, että syksylläkin on jotain mitä odottaa!

Back in Town

Kotona ollaan. Mukavaa oli, mutta mukavaa on olla taas kotona. 

Tukholma avautui meille lauantaiaamuna kylmänä ja sateisena. Taisteltiin itsemme tuulen ja tuiskun läpi aamupalalle, jossa tehtiin sotasuunnitelmaa päivän varalle. Lähdettiin melko masentuneina talsimaan vanhan kaupungin läpi keskustaan. Sade alkoi kuitenkin loppua vanhan kaupungin kohdalla eikä aikaakaan kun näimme jo auringon! Loppupäivä oli puolipilvistä. Varjossa jäätyi ja auringossa oli kuuma. Miten rakastankaan tätä Pohjolan kesää... ;) 

Nämä löysivät tiensä keittiööni vanhan kaupungin krääsäkaupasta. Aivan ihanat! <3

Gröna Lund muistutti mielestäni melko lailla Linnanmäkeä. Ei ollut ainakaan yhtään isompi, mutta ihan hauska kokemus joka tapauksessa. Pojat telmivät laitteissa, kun minä ja kaverini pysyttelimme katsojien rooleissa. Maistettiin hattaraa ja löydettiin hius ranskalaisten joukosta. Kaverit voitti 2 kg Cloetta-suklaata meidän nenän edestä. Loppuilta laivalla meni pippuripihivin ja punaviinilasillisen jälkeen nukkuessa. 

Siinä tiivistettynä kesäreissuni Gröna Lundiin. Seuraavaksi voisin suunnata jo jonnekin muualle kuin Ruotsiin... :D

Inspiraatio

Mitä se on? Mistä se kumpuaa? Lapsena piirustelin melkein päivittäin ja jopa monta piirustusta kerrallaan. Aiheet olivat melko samoja: hevosia, pupuja, eläimiä, joskus vanhemmalla iällä joku satunnainen ihmishahmo. Muistan silti jopa lapsena ”kärsineeni” inspiraation puutteesta. Halu piirtää oli kova, mutta ei ollut mitään ajatusta, mitä sinne paperille pitäisi syntyä.

wehearit.com

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmälle piirtäminen on jäänyt. Suurin syy on inspiraation puute. Enää en halua piirtää aina samoja asioita samalla tavalla. Haluan kokeilla välillä uusia juttujakin. Toki palaan aina takaisin vanhohin hyviksi todettuihin tapoihini, mutta välillä on kiva olla erilainen. Olen monen monituista kertaa löytänyt itseni tilanteesta, jossa halu toteuttaa itseäni on kova, mutta päässä lyö tyhjää.

Satunnaisissa luovuuspuuskissani prosessi etenee yleensä seuraavanlaisesti: Saan käsittämättömän voimakkaan tunteen siitä, että nyt on pakko luoda jotain. Mietin hetken, mitä haluan piirtää ja miten. Eläimiä, ihmisiä, maisemia? Lyijykynällä, vesiväreillä, hiilellä? Mahdollisimman todellista vai hieman abstraktia? Googletan (kyllä, etsin kaikki mallini netistä!) haluamani aiheen ja etsin omille taidoilleni sopivan kuvan. Käytän nykyään lähes poikkeuksetta valokuvia, sillä toisen piirustuksen kopioiminen ei vaan ole kovin haastavaa. :) Kaivan tarvittavat välineet esiin ja laitan musiikin soimaan. Väkerrän yleensä noin pari tuntia täydellisesti keskittyneenä siihen mitä teen. Lopulta tarkastelen tuotostani monesta eri kulmasta ja totean joko onnistuneeni tai epäonnistuneeni. Piirustus lojuu yleensä viikon pari jossain olohuoneen pöydällä ennen kuin siirrän sen kansioon.

Useimmiten edellä esitetty prosessi pääsee loppuun asti. Joskus kuitenkin luovutan viimeistään googlettamisen kohdalla. Sopivaa kuvaa ei löydy tarpeeksi nopeasti ja into luoda kaikkoaa. Mutta kerran inspiraation saatuan ja onnistuttuani tekemään jotain omasta mielestäni hienoa, saatan jatkaa samalla inspiksellä vielä päivän tai kaksi. Luon niin kauan kuin energiaa riittää. Joskus sitä riittää vain yhteen työhön, mutta joskus kahteen tai jopa kolmeenkin.

Tällä hetkellä en voi sanoa kärsiväni inspiraation puutteesta, sillä valehtelematta minulle ei ole edes tullut mieleenkään piirtää. Tai no, on tullut mieleen, mutta en ole laittanut tikkuakaan ristiin sen vuoksi. Pidän piirtämisestä juuri siksi, että saan tehdä sitä milloin ja miten vaan haluan. En voisi ikinä olla työssä, joka vaatisi luovuutta ja inspiraatiota, sillä se olisi varmin tapa tappaa se pieninkin haluni tehdä jotain luovaa. Ei kukko käskien laula pätee tässä asiassa minuun erittäin hyvin.

wehearit.com

Operaatio vaatehuone kesäkuntoon part II

Tein aiemmin keväällä perustavaa laatua olevan siivouksen vaatehuoneeseeni, jolloin hävitin kiitettävän määrän vanhoja rääsyjä. Nyt se on kuitenkin päässyt taas hieman räjähtämään, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja siivota sen kesäkuntoon. Kaikista talvisimmat vaatteet olen jo siirtänyt ylemmille hyllyille, mutta nyt pitäisi vielä järjestää jäljellä olevat kesävaatteet loogiseen järjestykseen. En harrasta mitään kaikkienpitääollavärijärjestyksessätaimuutenminäsekoan tyyppistä loogisuutta, vaan ihan yksinkertaisesti suosituimmat vaatteet pitäisi olla helpoiten saatavilla, kun taas ne vähemmän suositut vaatteet voisivat olla siellä pohjan alimmaisena, mutta edelleen saavutettavissa. 

No joo, puolet lukijoista varmaan kuoli jo tylsyyteen tässä vaiheessa. Sori. Annan täten kuvien kertoa enemmän kuin tuhat ja yksi sanaani. :)

Ennen

Jälkeen

Korut ja vyöt löysivät uudet paikat :)

Stockholm, här kommer jag...IGEN!

Haha, uskokaa tai älkää, mutta olen jälleen kerran lähdössä Tukholmaan. Vetääkö veri edelleen Ruotsiin vai mistä tämä johtuu? En tiedä, mutta kaverit pyysivät meitä Gröna Lundiin ensi viikonloppuna. Ajattelin ensin, että en varmasti lähde, sillä juurihan siellä olin (Tukholmassa, en Gröna Lundissa!) ja olimme tehneet jo muita suunnitelmia viikonlopun varalle. Asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, että ilman minua sinne joka tapauksessa lähdetään, joten miksi jäisin yksin kotiin mököttämään. Lupauduin siis mukaan. Olen totta kai innoissani, mutta tuntuu vain hieman hullulta ravata siellä näin usein! Ehkä tällä kertaa reissu on kuitenkin vähemmän shoppailupainoitteinen kuin viimeksi. ;) 

Tämä tarkoittaa jälleen sitä, että viikonloppuna blogi on varmasti melko hiljainen, ellen keksi jotain kivoja ajastettuja postauksia. :) Reissun jälkeen tiedossa taas kuvia ja tunnelmia Gröna Lundista.

Golden

Vihdoinkin minulla oli viikonloppuna aikaa ja inspistä tehdä uutta korua. Kuten aiemmin mainitsin, sain hieman uusia tarvikkeita, jotka tietysti pääsivät heti käyttöön. En tiedä oliko korun tekeminen tällä uudella systeemillä hyvä vai huono juttu, sillä pari ärräpäätä ainakin pääsi askartelun lomassa. En ihan vielä täysin hallinnut uusien tilpehöörien käyttöä, mutta tekemällähän sitä oppii. Aikaa meni yhteen kaulakoruun muistaakseni yli tunti! Olin kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen ja uusi koru pääsi koristamaan lauantai-illan juhla-asuani. Mitään virallisia juhlia ei ollut, ihan vain juhlittiin kavereiden kesken muuten vaan ja hauskaa oli. :)

Koru on päätelty hieman eri tavalla kuin ennen.

Kaulakorun keskiosaa koristavat ihanat helmet, jotka sain kiitoslahjana Kirjohelmestä. :)

Lisäksi juhla-asuani koristi tämän lisäksi aiemmin tekemäni kullansävyinen rannekoru, jonka näet täältä.