Olen aina vannonut kesän nimeen, sillä rakastan lämpöä ja valoa, kun taas vastaavasti inhoan kylmyyttä ja pimeyttä. Kuitenkin aina näin kesän loputtua alan jollain tavalla jopa odottaa syksyä. Myönnän olevani hieman myös syysihminen. Kesällä on jotenkin aina oltava muka menossa joka paikkaan ja ainakin hellepäivinä kotona makoilu tuottaa minulle omantunnontuskia. Syksyssä rakastankin juuri sitä, kun illat hämärtyvät pikku hiljaa ja voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä sohvan nurkkaan peiton alle kynttilöiden luodessa kotoisaa, lämpöistä tunnelmaa. Silloi ei tarvitse olla kiire mihinkään.
Vaikka olen luonteeltani jollain tapaa menevää sorttia eli tykkään käydä ulkona, kun saa tälläytyä ja pitää hauskaa kavereiden kanssa, niin toinen puoli minusta on kuitenkin aina ollut ja on edelleenkin kotihiiri. Kotona saa rauhassa näyttää räjähtäneeltä kamalissa, rikkinäisissä lökäreissä. ;) Olen aina viihtynyt erinomaisesti omassa seurassani. En siis ahdistu, jos istun viikonloppuiltana yksin kotona, vaan päinvastoin tarvitsen välillä omaa aikaa ja rauhaa. Koti onkin näin ollen minulle todella tärkeä paikka. Kodin pitää olla sellainen jossa voin rentoutua ja tuntea oloni kotoisaksi.
Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että vielä ei tarvitse täysin verhoutua toppatakkien, pipojen ja paksujen kaulahuivien alle. Ulkona olemisesta ja luonnon kauneudesta voi vielä nauttia täysin rinnoin. Iltaisinkin valoa riittää vielä ihan tarpeeksi esimerkiksi lenkkeilylle. En ole siis ollenkaan pahoillani kesän (mikä kesä??) loppumisesta, vaan odotan jo innolla rauhallisia viikonloppuja ja koti-iltoja hyvän ruuan ja leffojen parissa (okei, pitäisi sitä graduakin tehdä jossain välissä, mutta ei pilata tätä nyt sillä). :)
Ihanaa syksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti