Mitä se on? Mistä se kumpuaa? Lapsena piirustelin melkein päivittäin ja jopa monta piirustusta kerrallaan. Aiheet olivat melko samoja: hevosia, pupuja, eläimiä, joskus vanhemmalla iällä joku satunnainen ihmishahmo. Muistan silti jopa lapsena ”kärsineeni” inspiraation puutteesta. Halu piirtää oli kova, mutta ei ollut mitään ajatusta, mitä sinne paperille pitäisi syntyä.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmälle piirtäminen on jäänyt. Suurin syy on inspiraation puute. Enää en halua piirtää aina samoja asioita samalla tavalla. Haluan kokeilla välillä uusia juttujakin. Toki palaan aina takaisin vanhohin hyviksi todettuihin tapoihini, mutta välillä on kiva olla erilainen. Olen monen monituista kertaa löytänyt itseni tilanteesta, jossa halu toteuttaa itseäni on kova, mutta päässä lyö tyhjää.
Satunnaisissa luovuuspuuskissani prosessi etenee yleensä seuraavanlaisesti: Saan käsittämättömän voimakkaan tunteen siitä, että nyt on pakko luoda jotain. Mietin hetken, mitä haluan piirtää ja miten. Eläimiä, ihmisiä, maisemia? Lyijykynällä, vesiväreillä, hiilellä? Mahdollisimman todellista vai hieman abstraktia? Googletan (kyllä, etsin kaikki mallini netistä!) haluamani aiheen ja etsin omille taidoilleni sopivan kuvan. Käytän nykyään lähes poikkeuksetta valokuvia, sillä toisen piirustuksen kopioiminen ei vaan ole kovin haastavaa. :) Kaivan tarvittavat välineet esiin ja laitan musiikin soimaan. Väkerrän yleensä noin pari tuntia täydellisesti keskittyneenä siihen mitä teen. Lopulta tarkastelen tuotostani monesta eri kulmasta ja totean joko onnistuneeni tai epäonnistuneeni. Piirustus lojuu yleensä viikon pari jossain olohuoneen pöydällä ennen kuin siirrän sen kansioon.
 |
| wehearit.com |
Satunnaisissa luovuuspuuskissani prosessi etenee yleensä seuraavanlaisesti: Saan käsittämättömän voimakkaan tunteen siitä, että nyt on pakko luoda jotain. Mietin hetken, mitä haluan piirtää ja miten. Eläimiä, ihmisiä, maisemia? Lyijykynällä, vesiväreillä, hiilellä? Mahdollisimman todellista vai hieman abstraktia? Googletan (kyllä, etsin kaikki mallini netistä!) haluamani aiheen ja etsin omille taidoilleni sopivan kuvan. Käytän nykyään lähes poikkeuksetta valokuvia, sillä toisen piirustuksen kopioiminen ei vaan ole kovin haastavaa. :) Kaivan tarvittavat välineet esiin ja laitan musiikin soimaan. Väkerrän yleensä noin pari tuntia täydellisesti keskittyneenä siihen mitä teen. Lopulta tarkastelen tuotostani monesta eri kulmasta ja totean joko onnistuneeni tai epäonnistuneeni. Piirustus lojuu yleensä viikon pari jossain olohuoneen pöydällä ennen kuin siirrän sen kansioon.
Useimmiten edellä esitetty prosessi pääsee loppuun asti. Joskus kuitenkin luovutan viimeistään googlettamisen kohdalla. Sopivaa kuvaa ei löydy tarpeeksi nopeasti ja into luoda kaikkoaa. Mutta kerran inspiraation saatuan ja onnistuttuani tekemään jotain omasta mielestäni hienoa, saatan jatkaa samalla inspiksellä vielä päivän tai kaksi. Luon niin kauan kuin energiaa riittää. Joskus sitä riittää vain yhteen työhön, mutta joskus kahteen tai jopa kolmeenkin.
Tällä hetkellä en voi sanoa kärsiväni inspiraation puutteesta, sillä valehtelematta minulle ei ole edes tullut mieleenkään piirtää. Tai no, on tullut mieleen, mutta en ole laittanut tikkuakaan ristiin sen vuoksi. Pidän piirtämisestä juuri siksi, että saan tehdä sitä milloin ja miten vaan haluan. En voisi ikinä olla työssä, joka vaatisi luovuutta ja inspiraatiota, sillä se olisi varmin tapa tappaa se pieninkin haluni tehdä jotain luovaa. Ei kukko käskien laula pätee tässä asiassa minuun erittäin hyvin.
 |
| wehearit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti