Eräjormailua

Lupasin tänään postata hieman tarinaa viime viikonlopun mökkireissusta. Siinä ei nyt sinänsä ollut mitään erikoista: grillattiin, saunottiin ja rentouduttiin eli perusmökkimeininkiä. Lauantaipäivä kului kuitenkin hieman erilaisissa merkeissä. Minähän olen tunnetusti melko lailla city-ihminen, jos niin voi sanoa. Rakastan toki mökillä oloa ja nautin erityisesti Suomen kesäisestä luonnosta (poislukien kaikki ötökät, hyi), mutta miellän itseni enemmän kaupunkilaistytöksi kuin luonnonlapseksi. ;)

Anyway, lupauduin lähtemään poikien mukaan kalastusretkelle. Olin retkestä jopa innoissani, sillä ilma oli kaunis, aurinko paistoi eikä ollut liian kuuma. Ostin jopa uudet hienot kumpparit kyseistä retkeä varten. Teimme myös eväät! :)

Ensin haettiin pojille kalastusluvat, jotka olivat mielestäni kohtuuttoman kalliit. Kaupunkilaistyttö ajatteli tässä vaiheessa, että halvemmalla pääsisi, kun hakisi ne kalat sieltä kaupan tiskistä (ja helpommalla). Mutta eihän kalastus ole vain kalastusta, vaan se on luonnon rauhasta nauttimista ja sitä rataa. Jep.

Lähdettiin matkaan joenrantaa pitkin ja voi luoja kuinka kauniit maisemat. Kuvista ei täysin ilmene paikan todellinen kauneus. Mieli todella lepäsi kauniiden valkovuokkojen ja rentukoiden keskellä. Pari perhostakin tuli välillä liihottelemaan ympärilleni. Olin kuin sadussa. Pysättiin aika ajoin ”hyviin” kalastuspaikkoihin, jolloin sain nauttia auringosta ja lintujen viserryksestä (sekä hyttysten ininästä).

Sitten tulikin retken hauskin osuus. Meidän piti päästä joen toiselle puolelle. Eipä siinä mitään, etsimme sopivan matalan ylityskohdan ja siitä vaan lampsimaan yli. Eikä aikaakaan, kun tämä hienohelma kiroaa maat ja taivaat, kun saappaat täyttyivät vedellä horjahtaessani liukkaassa kivikossa. Se oli vasta alkusoittoa, sillä seuraavassa ylityspaikassa vettä tuli varmasti litroittain saappaaisiin, oli sen verran syvää jo. Siinä sitten yritin kuivatella sukkiani ja housunlahkeitani, mutta matka jatkui lätisevissä saappaissa. Kunnon eräjormailua.

Kalaa ei tullut, joki ylitettiin vielä toistamiseen, jonka tuloksena saappaat olivat jälleen täynnä vettä. Onneksi pysähdyimme hetkeksi kakalle haisevan pellon lähettyville, jossa sain kuivatella jalkojani ja syödä eväitämme. Loppumatka piti kävellä peltojen vierestä ja ylitellä mutaisia ojia. Matkaan meni yhteensä neljä tuntia ja kello oli jo kahdeksan, kun olimme takaisin mökillä. Loppuilta meni tiukasti makuuasennossa sekä kipeää jalkaa potiessa. Sain kaiketi jalkaani jonkin rasitusvamman ja kipu oli sanoinkuvailematon. Vasta kuusisatasella buranalla kipu hellitti ja aamulla jalka oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.